Lotta ja pappa

Lotta ja pappa on minun ja pappani yhteinen projekti. Laulamme vanhoja lauluja, muistelemme papan lapsuutta Karjalan evakkona ja juttelemme elämästä – kahvikupin ääressä, tietysti.

Miten kaikki alkoi

Vietin koko lapsuuteni ulkomailla. Muutimme usein, jolloin Valkeakosken mummola, nykyinen pappala, oli ainoa pysyvä paikka elämässäni.

Vuonna 2020 asuin ja opiskelin Lontoossa teatterikorkeakoulussa, kun koronapandemia iski. Silloin päätin palata turvapaikkaani eli Valkeakosken pappalaan. Ajattelin, että tämä olisi väliaikainen ratkaisu. Pappa oli silloin 84-vuotias.

Tuolloin muistimme papan kanssa, että meillä on yhteinen harrastus: laulu. Pappa alkoi opettaa minulle lapsuutensa lauluja. Laulujen mukana alkoi vähitellen avautua kokonainen maailma muistoja ja tarinoita. Pappa kertoi lapsuudestaan Karjalassa, evakkomatkoista, elämästä evakkona, lapsuuden kepposista, juhlapyhistä ja ensirakkaudesta. Jokainen laulu tuntui herättävän henkiin uuden muiston, ja minä kuuntelin, kyselin ja kirjoitin muistiin.

Aloimme myös kuvata laulujamme, ja niin syntyivät ”Lotan ja papan koronalaulut”. Halusimme tarjota kotoisaa sisältöä eristyksissä oleville suomalaisille, ja videot levisivät nopeasti.

Olin aina haaveillut kirjan kirjoittamisesta. Yhtäkkiä löysin kirjalleni aiheen.

Siitä syntyi ensimmäinen kirjani ja siitä alkoi urani kirjailijana.

Kahvikupin ääressä kaikki tarinat tuntuvat vähän lämpimämmiltä.

Arkea pappalassa

Suuren suosion ansiosta projekti jatkuu edelleen. Nyt pappa on 91-vuotias, ja laulamme yhä yhdessä ja jaamme lauluja sekä kuulumisiamme sosiaalisessa mediassa. Aina kun ehdin, kuvaan myös Lotan ja papan päivä -videoita, joissa pääsee kurkistamaan tavalliseen arkeemme.

Asun edelleen suurimman osan vuodesta papan talon yläkerrassa. Olemme hyvä tiimi, ja ennen kaikkea meillä on hauskaa yhdessä.

Vuonna 2021 pappa sai muistisairausdiagnoosin, ja minusta tuli hänen omaishoitajansa. Vaikka meillä ei tällä hetkellä ole virallista omaishoitosopimusta, huolehdin edelleen papan asioista ja olen mukana hänen arjessaan.

Yhdessä laulamme, luemme lehtiä, katsomme televisiota, leivomme ja hoidamme puutarhaa. Juttelemme niitä näitä, muistelemme menneitä ja nauramme paljon.

Olemme paitsi lapsenlapsi ja isovanhempi, myös parhaat ystävät.